Urheilu ja sotasankarin karu elämä. Mies menetti molemmat poikansa sotien takia, ja joutui isänmaansa hylkäämäksi vaikka teki kaikkensa sen puolesta.
torstai 9. helmikuuta 2012
perjantai 3. helmikuuta 2012
no.162
Kirja oli hyvä ja Ehnrooth oikeassa. "Suomi on hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa". Aikanaan kun herra Kenraali sai valtiolliset hautajaiset mutistiin joillain palstoilla että miks isot herrat saa valtiolliset hautajaiset vaikka he vaan komensi ihmisiä kuolemaan omista suojistaan. Miten näin voidaan sanoa miehestä joka haavoittui vaikeast rykmentinkomentajana johtaessaan hyökkäystä edestä? Tai miehestä joka uskalsi puhua maanpuolustuksen ja veteraanien puolesta aikana jolloin se ei ollut suotavaa?
no.159
Airo lienee yksi sotien tunnetuimmista kenraaleista, eikä suotta. Silti uskon että kovinkaan moni tämänpäivän katujen tallaaja ei tiedä kuka oli Aksel Fredrik Airo. Sääli sillä kenraali on anasinnut paikkansa suomen suurmiesten rinnalla.
no.144
Tosissaa molemmat luettu. Toi syntyny sotilaaksi antaa varmaan vähän objektiivisemman kuvan herrasta. Aiva käsittämätön tyyppi jonka elämä oli kyllä ihmellisempää ku elokuva. Erään työ kaverin sanoja lainatakseni "Törni vaikutti olleen niin mulkku ihmisenä että ei hän pärjänny ku sodassa" Pitänee paikkansa, mutta silti suurella kunnioituksella.
no.138
Seppäsen elämä nyt ei ollut mitään Törnimäistä seikkailua, mut pirun mielenkiintoinen kirja yhdestä nuorimmista mannerheimin ristin ritareista.
no.003
Mitä tästäkin sanoisi. Takuu varmaa Brantbergia. Raappanan elämä oli mielenkiintoinen, niinkuin nyt usein sattu marskin ritareilla olemaan. Mieleen jäi varsinkin kohta missä Valpon vangitsema herra Kenraali suree eläintarhan häkkiin vapautensa menettänyttä lemmikki karhuaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)